Perinteinen pasianssi: säännöt, strategiat ja pelimuunnelmat

Viininpunaisella pohjalla nähdään pasianssin voittoryöppy, jossa kuninkaat pomppivat perustapinoista jättäen jälkeensä korttivanat, ja vasemmassa yläkulmassa kerrotaan, että noin 82 % nosta 1 -jaoista on voitettavissa.

Table of Contents

Perinteinen pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jonka tavoitteena on järjestää tavallinen 52 kortin pakka neljäksi maakohtaiseksi pinoksi ässästä kuninkaaseen. Maailmalla peli tunnetaan nimellä Klondike, ja se on sama peli, joka on tullut sukupolville tutuksi tietokoneiden mukana. Tässä oppaassa käydään läpi korttien asettelu, viralliset säännöt, nosta 1- ja nosta 3 -pelityylien erot sekä strategiat, joilla voittoprosenttia voi parantaa. Samalla oikaistaan muutama yleinen harhaluulo – esimerkiksi se, kuinka suuri osa peleistä on todellisuudessa voitettavissa.

Pikafaktat

  • Pelityyppi: yhden pelaajan korttipeli (pasianssi)
  • Toinen nimi: Klondike (engl. solitaire / patience)
  • Korttipakka: 1 × 52 korttia, ei jokereita
  • Pelikenttä: 7 saraketta (28 korttia), loput 24 nostopakassa
  • Tavoite: 4 perustapinaa maittain ässästä kuninkaaseen
  • Pelimuodot: nosta 1 (helpompi) ja nosta 3 (vaikeampi)
  • Voitettavuus: n. 82 % nosta 1 -jaoista ratkeaa täydellisellä pelillä (arvio)

Mitä perinteinen pasianssi tarkoittaa?

Perinteinen pasianssi tarkoittaa klassista Klondike-pasianssia, jota pelataan yhdellä 52 kortin pakalla ilman jokereita. Kyseessä on yksinpeli: vastustajaa ei ole, vaan pelaaja ratkoo jaetun korttiasetelman omaan tahtiinsa. Nimi "pasianssi" on Suomessa vakiintunut juuri tähän peliin, koska siitä tuli tietokoneiden vakiovaruste 1990-luvulla. Englanniksi koko pelityyppiä kutsutaan nimellä solitaire tai patience, ja tämä nimenomainen variantti on pasianssi Klondike.

Pelin viehätys perustuu siihen, että säännöt oppii muutamassa minuutissa, mutta jokainen jako on erilainen pulma. Osa jaoista ratkeaa helposti, osa on mahdottomia voittaa riippumatta siitä, kuinka taitavasti pelaa. Jos haluat tutustua laajemmin eri pasianssien ja seurapelien maailmaan, kannattaa lukea myös yleiskatsaus solitaire-pelin historiaan ja muunnelmiin.

Korttien asettelu ja pelin valmistelu

Ennen pelin aloitusta kortit jaetaan seitsemään sarakkeeseen eli niin kutsuttuun pelikenttään (tableau). Ensimmäiseen sarakkeeseen tulee yksi kortti, toiseen kaksi, kolmanteen kolme ja niin edelleen seitsemänteen sarakkeeseen, johon tulee seitsemän korttia. Jokaisen sarakkeen päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin ja loput jäävät piiloon kuvapuoli alaspäin. Pelikentälle jaetaan näin yhteensä 28 korttia, ja jäljelle jäävät 24 korttia muodostavat nostopakan (stock), josta haetaan lisää kortteja pelin edetessä.

Oikeaoppinen asettelu on tärkeä, koska se määrää, mitä siirtoja on heti käytettävissä. Mitä syvemmällä piilokortti on, sitä enemmän siirtoja tarvitaan sen paljastamiseen. Alla oleva taulukko havainnollistaa, miten kortit jakautuvat sarakkeisiin.

SarakeKortteja yhteensäKuvapuoli ylöspäinPiilossa
1110
2211
3312
4413
5514
6615
7716

Perinteisen pasianssin säännöt

Korttien siirtäminen pelikentällä

Pelikentällä kortteja rakennetaan laskevaan järjestykseen ja väriä vaihdellen. Käytännössä mustan kortin päälle tulee aina yhtä pienempi punainen kortti ja punaisen päälle yhtä pienempi musta – esimerkiksi punaisen kahdeksikon päälle voi asettaa mustan seitsemän. Kokonaisen valmiiksi järjestetyn korttijonon voi siirtää kerralla sarakkeesta toiseen, kunhan jono jatkaa kohdekortin väri- ja numerojärjestystä oikein.

Kun sarakkeen piilokortti vapautuu, se käännetään kuvapuoli ylöspäin ja tulee mukaan peliin. Jos sarake tyhjenee kokonaan, siihen saa siirtää ainoastaan kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttijonon. Tämä sääntö tekee tyhjistä sarakkeista rajallisen ja arvokkaan resurssin, jota ei kannata tuhlata.

Perustapinat ja pelin voittaminen

Pelin tavoitteena on siirtää kaikki kortit neljään perustapinoon (foundations), jotka sijaitsevat pelikentän yläreunassa. Jokainen pino kerää yhtä maata – pataa, herttaa, ruutua tai ristiä – ja rakennetaan nousevaan järjestykseen ässästä alkaen: ässä, kakkonen, kolmonen ja niin edelleen aina kuninkaaseen asti. Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia ovat perustapinoissa.

Ässät ja kakkoset kannattaa lähes aina nostaa perustapinoihin heti, kun ne vapautuvat, koska niistä ei ole enää hyötyä pelikentän rakentamisessa. Isompien korttien kanssa kannattaa olla maltillinen: niitä saatetaan yhä tarvita kentällä muiden korttien alustana, joten niiden siirtämisellä perustapinaan ei ole kiire.

Nosta 1 vai nosta 3? Pelityylien erot

Perinteistä pasianssia pelataan kahdella tavalla sen mukaan, montako korttia nostopakasta käännetään kerrallaan. Nosta 1 -pelissä (draw 1) käännetään yksi kortti kerrallaan, jolloin jokainen pakan kortti on vuorollaan pelattavissa. Nosta 3 -pelissä (draw 3) käännetään kolme korttia kerrallaan, ja näistä vain päällimmäinen on heti pelattavissa. Kun päällimmäisen pelaa pois, seuraava tulee saataville.

Ero kuulostaa pieneltä, mutta se vaikuttaa pelin vaikeuteen merkittävästi. Nosta 3 -pelissä pakkaa joutuu käymään läpi useita kertoja, ja pelattavissa olevat kortit vaihtuvat sen mukaan, montako korttia on jo pelattu pois. Tämän vuoksi pelaajan kannattaa muistaa pakan järjestys ja ajoittaa siirtonsa niin, että haluttu kortti osuu kolmikon päälle. Nosta 1 on rennompi ja selvästi useammin voitettavissa, kun taas nosta 3 vaatii suunnittelua ja muistia.

  • Nosta 1: helpompi, sopii aloittelijalle ja rentoutumiseen.
  • Nosta 3: haastavampi, palkitsee suunnittelun ja pakan rytmin muistamisen.
  • Pakan saa yleensä käydä läpi rajattomasti, mutta turhat kierrokset hidastavat.
  • Älä pelaa jokaista helppoa korttia heti, jos se lukitsee tärkeän kortin väärään kohtaan pakkaa.

Tärkeimmät kohdat

  • Paljasta piilokortit ennen muita siirtoja.
  • Nosta ässät ja kakkoset pinoon, mutta pidä isommat kortit kentällä.
  • Säästä tyhjät sarakkeet kuninkaille.
  • Nosta 3 -pelissä opettele pakan rytmi ja järjestys.
  • Peru siirto ja tutki vaihtoehdot, jos peli uhkaa jäädä jumiin.

Strategiat, jotka parantavat voittomahdollisuuksia

Paljasta piilokortit mahdollisimman aikaisin

Tärkein yksittäinen periaate on paljastaa piilossa olevia kortteja heti kun mahdollista. Mitä enemmän kortteja on näkyvissä, sitä enemmän pelaajalla on vaihtoehtoja ja sitä harvemmin peli jää jumiin. Jos tarjolla on useita siirtoja, kannattaa yleensä valita se, joka avaa piilokortin isoimmasta sarakkeesta, koska siellä piilokortteja on eniten odottamassa.

StrategiaMitä se tarkoittaaPrioriteetti
Piilokorttien avaaminenSuosi siirtoja, jotka kääntävät uuden piilokortin esiin.Erittäin korkea
Maltti perustapinoissaPidä isommat kortit kentällä, älä nosta niitä pinoon liian aikaisin.Korkea
Tyhjät sarakkeetAvaa tyhjä sarake vain, kun sinulla on kuningas valmiina tai se paljastaa kortteja.Korkea
Kuninkaan valintaValitse tyhjään sarakkeeseen kuningas, jonka väri sopii seuraaviin siirtoihin.Keskitaso

Hallitse tyhjiä sarakkeita ja kuninkaita

Tyhjä sarake on pelin arvokkain resurssi, mutta sen voi täyttää vain kuninkaalla. Siksi tyhjää saraketta ei kannata luoda, ellei kuningasta ole valmiina siirrettäväksi. Kuninkaan väri ratkaisee, mitä pinoon voi rakentaa jatkossa: mustan kuninkaan päälle tulee punainen kuningatar ja punaisen kuninkaan päälle musta kuningatar. Valitse siis kuningas sen mukaan, mikä kuningatar sinulla on vapaana tai tulossa.

Kuninkaan väriSeuraava kortti (kuningatar)Strateginen hyöty
Punainen (hertta/ruutu)Musta (pata/risti)Mahdollistaa mustalla jatkettavan pinon.
Musta (pata/risti)Punainen (hertta/ruutu)Mahdollistaa punaisella jatkettavan pinon.
Ei kuningasta saatavillaEi siirtoaTyhjä sarake jää hyödyntämättä.

Kuinka usein perinteisen pasianssin voi voittaa?

Kaikkia perinteisen pasianssin jakoja ei voi voittaa – osa korttiasetelmista on matemaattisesti mahdottomia riippumatta pelitaidosta. Tarkkaa osuutta voitettavista jaoista ei edelleenkään tunneta täsmälleen, ja ongelmaa on kutsuttu jopa "yhdeksi sovelletun matematiikan hämmennyksistä". St Andrewsin yliopiston tutkijoiden kehittämä Solvitaire-ohjelma arvioi vuonna 2019, että nosta 1 -pelissä noin 82 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa, kun pelaaja tuntee kaikkien korttien sijainnin ja pelaa täydellisesti.

Tämä luku on kuitenkin yläraja, joka edellyttää piilokorttien tuntemista. Todellisessa pelissä kortit ovat piilossa, joten pelaajan oma voittoprosentti jää selvästi matalammaksi. Nosta 3 -pelissä voitettavien jaokojen osuus on arvioiden mukaan huomattavasti pienempi kuin nosta 1 -pelissä, koska pääsy nostopakan kortteihin on rajatumpi. Käytännön opetus on yksinkertainen: häviö ei aina ole virhe, vaan osa jaoista on yksinkertaisesti voittamattomia.

Yleisimmät virheet ja miten ne välttää

Yleisin virhe on korttien siirtäminen perustapinoihin liian aikaisin. Jos esimerkiksi ruutuviitonen on jo lukittu perustapinaan, mustaa kuutosta ei voi enää rakentaa sen päälle kentällä. Toinen tavallinen virhe on sarakkeiden epätasainen purkaminen: pelaaja keskittyy pieneen sarakkeeseen, vaikka suuressa sarakkeessa olisi enemmän piilokortteja paljastettavana.

  • Älä siirrä isoja kortteja perustapinoihin heti – pidä ne kentällä alustoina.
  • Pura ensisijaisesti suurimpia sarakkeita, joissa on eniten piilokortteja.
  • Älä tyhjennä saraketta, ellei sinulla ole kuningasta valmiina täyttämään se.
  • Tarkista kaikki kentän siirrot ennen kuin nostat uuden kortin pakasta.
  • Hyödynnä digipeleissä mahdollisuus perua siirto ja tutkia vaihtoehtoja.

Perinteisen pasianssin historia ja Klondike-nimi

Korttipelin juuret 1700-luvulla

Pasianssipelit syntyivät Britannican mukaan 1700-luvun lopulla, todennäköisesti Pohjois- tai Itä-Euroopassa, ja varhaisimmat painetut säännöt ovat peräisin saksalaisista kokoelmista 1780-luvulta. Peliä kutsuttiin alun perin nimillä patience (yhä käytössä muun muassa Englannissa ja Saksassa) tai cabale. Klondike-nimen alkuperää ei tunneta varmasti; usein se yhdistetään 1890-luvun Klondiken kultaryntäykseen, mutta väitteelle ei ole löytynyt aukotonta todistetta.

Windows-pasianssi teki pelistä maailmankuulun

Perinteisen pasianssin suosio räjähti, kun Microsoft liitti pelin Windows 3.0 -käyttöjärjestelmään vuonna 1990. Pelin kehitti Microsoftin harjoittelija Wes Cherry, ja korttien grafiikan suunnitteli Susan Kare. Peli otettiin mukaan ennen kaikkea siksi, että se opetti käyttäjiä hallitsemaan hiirtä ja erityisesti raahaa ja pudota -toimintoa graafisessa käyttöliittymässä. Pienestä harjoitussovelluksesta tuli yksi maailman käytetyimmistä tietokoneohjelmista. Nykyään samaa peliä pelataan eniten selaimissa ja mobiililaitteilla.

AikakausiAlustaMerkitys
1700-luvun loppuFyysiset kortitPasianssipelien synty Euroopassa.
1990Windows 3.0Peli bundlattiin opettamaan hiiren käyttöä.
2000-lukuSelainpelitPelaaminen onnistuu missä vain ilman asennusta.
2010-luku –MobiilisovelluksetKosketusnäyttö teki pelistä entistä suositumman.

Perinteisen pasianssin muunnelmat

Klondike on tunnetuin pasianssi, mutta samalla korttipakalla pelataan lukuisia muitakin muunnelmia. Ne eroavat toisistaan sääntöjen, vaikeustason ja käytettävien korttipakkojen määrän osalta. Alla on vertailu muutamasta suosituimmasta pelimuodosta.

MuunnelmaPakatErityispiirreVaikeus
Klondike (perinteinen)17 saraketta, nostopakka, nosta 1 tai 3.Keskitaso
Vapaakenttä (FreeCell)1Lähes kaikki kortit näkyvissä, 4 vapaata soluja.Helppo–keskitaso
Spider2Pinot kootaan samaa maata laskevaan järjestykseen.Vaikea
Pyramidi1Kortteja poistetaan pareina summaan 13.Keskitaso

Jos haluat kokeilla Klondiken rinnalla muita variantteja, lue erillinen opas Vapaakenttä-pasianssin (FreeCell) lataamiseen ja pelaamiseen. Ruotsinkielinen nimi samalle Klondikelle on puolestaan Harpan.

Pasianssin hyödyt ja missä pelata turvallisesti

Pasianssi on ennen kaikkea viihdettä ja rentoutumista. Se tarjoaa selkeän, yhteen tehtävään keskittyvän hetken, ja monet pelaajat kokevat sen rauhoittavana. Peli harjoittaa suunnittelua, kärsivällisyyttä ja lyhytkestoista muistia, mutta on hyvä muistaa, että tutkimusnäyttö yksittäisten korttipelien pysyvistä vaikutuksista aivojen suorituskykyyn on rajallista. Pasianssia kannattaa siis pelata ensisijaisesti siksi, että se on mukavaa – ei ihmelääkkeenä.

Perinteistä pasianssia voi pelata ilmaiseksi suoraan selaimessa ilman asennusta tai rekisteröitymistä. Nykyaikaiset selainpelit perustuvat HTML5-tekniikkaan, joten ne toimivat sellaisenaan ajantasaisessa selaimessa niin tietokoneella kuin puhelimella. Lisää vinkkejä löydät oppaasta selainpelien pelaamiseen ilman latausta, ja laajempi katsaus eri kortti- ja seurapeleihin on koottu artikkeliin korttipelien kattavaan oppaaseen.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Voiko jokaisen perinteisen pasianssin voittaa?

Ei voi. Osa jaoista on matemaattisesti voittamattomia. Nosta 1 -pelissä arviolta noin 82 % jaoista on teoriassa ratkaistavissa täydellisellä pelillä, mutta koska kortit ovat piilossa, todellinen voittoprosentti jää tätä matalammaksi.

Mitä eroa on nosta 1- ja nosta 3 -pelillä?

Nosta 1 -pelissä nostopakasta käännetään yksi kortti kerrallaan, jolloin jokainen kortti on vuorollaan pelattavissa. Nosta 3 -pelissä käännetään kolme korttia ja vain päällimmäinen on heti pelattavissa, mikä tekee pelistä vaikeamman.

Miksi tyhjään sarakkeeseen saa laittaa vain kuninkaan?

Se on perinteisen pasianssin sääntö, joka lisää pelin haastavuutta. Koska kuningas on korkein kortti, tyhjä sarake on rajallinen resurssi, jonka hyödyntäminen vaatii suunnittelua.

Montako korttia perinteisessä pasianssissa on?

Peliä pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla ilman jokereita. Pelin alussa 28 korttia jaetaan seitsemään sarakkeeseen ja loput 24 korttia muodostavat nostopakan.

Onko pasianssi sama asia kuin Klondike?

Kyllä. Suomessa "pasianssilla" tarkoitetaan yleensä juuri Klondikea, joka on maailman tunnetuin yksinpeli korteilla. Englanniksi koko pelityyppiä kutsutaan nimellä solitaire tai patience.